Kahden lauseen ajatus

Tänään mun päässä on pyörinyt kaksi lausetta;

Muutos ei ole huono asia. 

Ja,

Vauvat kaatuvat keskimäärin kaksituhatta kertaa, ennen kuin oppivat kävelemään.

Muutos ei ole huono asia.

Mä oon tähän asti luullut, että jokaisen kuuluu löytää se yksi täydellinen työ ja yksi täydellinen harrastus, ja niistä sitten nauttii loppuelämän.

Ja sitten olen kipuillut sitä kun mä en vaan keksi ja löydä niitä.

Mutta nyt tajusin, että mun ei tosiaankaan tarvitse löytää sitä yhtä ainutta. Voin kokeilla erilaisia töitä ja harrastuksia ja nauttia niistä sen aikaa kun satun nauttimaan ja sitten voin taas kokeilla jotain uutta.

Nyt nautin tosi paljon tästä perhehoitajan "työstä". Elämäntapa tämä kyllä enemmän on. Mutta jo valmiiksi ehdin vähän stressata sitä, että mitä jos tämäkään ei ole se mun loppuelämän unelmaduuni. Kun tässäkin tottakai on myös huonoja puolia. Päätin lopettaa hyödyttömän stressaamisen. Kyllä sitä taas sitten joskus kun siltä tuntuu, löytyy uusia ideoita tai mielenkiinnon kohteita.

Tällä hetkellä olen harrastuksen suhteen siinä hankalassa välivaiheessa, kun vanhat ei yhtään enää innosta ja mistään uudesta en ole vielä kunnolla innostunut.

Pyöräily edelleen innostaa, mutta sitä en tee liukkailla keleillä, joten se odottaa kevättä.

Oon pelannut monta vuotta lentopalloa, mutta viime syksynä se ei enää kiinnostanut tarpeeksi ja lopetin sen. 

Käsitöistä en ole innostunut kunnolla enää ainakaan vuoteen.

Jotain mä varmasti kohta keksin. 

Vauvat kaatuvat keskimäärin kaksituhatta kertaa, ennen kuin oppivat kävelemään.

Mieti, kaksituhatta kertaa. Se on todella iso luku ja silti he oppii sen parissa kuukaudessa kun alkavat sitä opetella.

Mistä sais tällaisen sitkeyden ja uskon siihen, että mäkin voin oppia mitä vaan, kun vaan toistan sitä tarpeeksi?

Mä en osaa enkkua yhtään. Tässä työssä on tullut muutamia tilanteita, jossa olisin sitä tarvinnut. Yleensä joku aina tulkkaa kun pyydän, mutta se ei aina ole mahdollista. 

Tämä on alkanut ärsyttämään mua itseä, koska nyt sen taidon puuttuminen on ollut ongelmallista pari kertaa. Tähän asti mulla ei ole ollut näitä tilanteita ja oon voinut jopa naureskella sille, etten osaa.

Voisinkohan mä nyt oppia tuon kielen kun ekaa kertaa elämässä musta tuntuu, että tarvitsen sitä? Jos toistan jotain lausetta kaksituhatta kertaa, varmaan oppisinkin. Lauseita on vaan aika paljon enemmän kuin yksi kävelemisen opettelu.