Elämäni aakkosin

25.05.2021

Oman elämän pohtiminen ei tarvitse olla aina niin vakavaa.

Aamukahvi. Päivän paras hetki. Mulle ei saa kukaan puhua ennen kun kuppi on tyhjä. Tai voi puhua, mutta vastausta ei välttämättä tule.

Britakakku. En välitä paljoakaan muista täytekakuista kuin britasta. Ja se onnistuukin lähes aina. Helppoa ja hyvää.

Cookies. Lämpimänä ja pehmeänä. Ah!

Duplot. Melkein ainoat lelut mitä olen säästänyt omilta lapsilta. Lisäksi meillä on yksi nukke, muutamia autoja ja kasa lastenkirjoja. Niillä vierailevat lapset leikkii. 

Eväät. Otan eväitä retkille ja tunnin automatkoille. Koska syöminen on vain niin kivaa! Ja varsinkin retkillä luontoon, eväät maistuu niin superhyviltä luonnossa.

Fazerin sininen. Voisin melkein elää sillä.

Googlekääntäjä on erittäin ahkerassa käytössä itsellä. En osaa mitään kieliä yhtään. Kaikki lapset menneet jo aikaa sitten edelle kielitaidossa. Googlehakuja muuten en osaa oikein tehdä. Ne tuntuu työläiltä ja vaikeilta. Hakutuloksia luen sitten liiankin kriittisesti, en meinaa uskoa mitään, mitä netissä näen.

Helppous on yksi minun arvoista, jos niin voi sanoa. Kaikkea ei pidä saada helposti, koska ei niitä muuten osaa niin paljon arvostaa, mutta arjessa sellainen helppous asioiden hoitamisessa on mulle tärkeää. Esimerkiksi leivonnassa ja ruuan laitossa tykkään tehdä helppoja juttuja. Ei niiden tarvitse nopeita olla, mutta helppoja. Toinen sana voisi olla yksinkertainen. Yksinkertainen on kaunista. 

Tähän kirjaimeen pakko laittaa kaksi:

Herkkyys. Olen ehkä erityisherkkä. Aistin herkästi ihmisten, erityisesti lasten, tunnetiloja ja fiiliksiä. Liikutun tosi helposti. Kerron esimerkin: Naapurin lapsi tuli minun lapsen kanssa pyörällä meille ja hän oli matkalla kaatunut. Ei hänelle pahasti käynyt, muutamia ruhjeita hänelle oli tullut. Hänellä huuli väpätti, mutta yritti kuitenkin pidätellä itkua. Kaverin nähden itkeminen on sen ikäisenä noloa. Minua alkoi itkettämään niin, etten meinannut pystyä puhumaan hänelle. Muutaman sanan jälkeen aina piti nieleskellä.

Ja kun pidän vastasyntyneitä sylissä, niin aina saan nieleskellä palaa kurkusta. Todellisuudessa ihan pienen vauvan näkeminen vaikka kaupassa saa mut kyynelien partaalle.

Ilo ja positiivisuus. Pyrin näkemään ne iloiset pienet asiat ja sanoittamaan niitä ääneen. Ilo lisääntyy kun sen huomaa. Ehkä toivottavasti opetan sitä tapaa edes hitusen lapsille.

Juoksu. Olen aina halunnut olla koukussa tähän asiaan, mutta en vain ole. Eikä mun tarvitsekaan. Kesäsateessa, keväällä ja syksyllä juokseminen on ihanaa kun se luistaa. Ja kamalaa kun ei luista. Talvella en juokse ja kesäkuumalla. Silloin vain kävelen. Nyt haaveilen enemmän pyöräilykoukusta kun juoksukoukusta.

K Karsiminen. Tavara, ihmiset ja tekeminen. Vähitellen olen karsinut elämässäni asioita, joista en nauti tai mitkä aiheuttaa itselle pahaa mieltä tai stressiä. Myös niiden ihmisten seuraa.

Lapset ja luonto. Mitä olisi elämä ilman omia lapsia? Vaikea kuvitella omalle kohdalle. Luonto on kaunis jokaisena vuodenaikana. En lakkaa ihmettelemästä sen moninaisuutta ja kauneutta. Voisinko elää ilman säännöllisen epäsäännöllistä metsässä samoilua? Ehkä en.

Mun mies. Hän on maailman paras! Seisonut minun rinnalla aina kaikessa, voin luottaa häneen täysin. Kerron hänelle aina omat juttuni, ja aina hän kannustaa ja tukee ja auttaa.

Neulonta. Siihen pistän kirjoittamisen lisäksi paljon aikaa ja luovuuttani. Rentoudun usein neuloen. Ja varsinkin kesäaikaan neulonta jossakin luonnossa tai järven rannalla, rentoudun jo sitä ajatellessa. Siinä tulee sellainen tuplavaikutus.

Oppiminen ja opiskelu sijaisvanhemmaksi. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä on ollut hyvä, tärkeä ja oikea päätös. Tämä oppiminen ei lopu koskaan, niin kuin ei vanhemmuuden oppiminenkaan.

Polut ja pitkospuut. Mikä niissä viehättää? Jos näen jompikumpia, tulee pakottava tarve kävellä katsomaan mihin ne johtaa. Johonkin kivaan paikkaan pakosti, koska miksi muuten siinä olisi polkua tai pitkospuita?

Queen. Seuraan naapurimaan kuningasperheiden elämää. Se on mielenkiintoista. Miten he elävät elämäänsä julkisuudessa, millaisia vaatteita he käyttävät, mitä harrastavat ja millaiset kodit heillä on. Tavallisia lapsiperheitä, mutta ei kuitenkaan. Se kait siinä viehättääkin.

Rakkaus. Sen osoittaminen sanoin ja teoin perheelle. Välillä niin vaikeaa, mutta toisaalta sitten pienillä jutuilla arjessa sen osoittaa kaikkein parhaiten. Valmiiksi voideltu leipä kiireisenä aamuna, silitys ohimennesssä, lasten peittely iltaisin, myös niiden isompienkin lasten. Puolisolle vapaus nukkua pidempään sunnuntaina jos nukuttaa, hartioiden hieronta, kahvin vieminen auton korjauksen keskelle, halaus heti töiden jälkeen ja monia monia muita tapoja.

Siskot ja suku. Suku on paras ja pahin. Tämä pitää paikkansa. Meillä on suvussa ihmisiä, joiden kanssa vietän mahdollisimman vähän aikaa. He ovat vähän outoja minusta. Parasta suvussa on se, että voin täysin luottaa siihen, että kriisin tullessa saan heiltä apua! Pientä ja suurta.

Tunteiden näyttäminen, hyväksyminen ja sanoittaminen. Ja tunteiden taustan ymmärtäminen on helpottanut itseä kuluneen kevään ja koulutuksen aikana. Paljon olen ymmärtänyt omasta käyttäytymisestä pohtimalla elettyä elämää.

Urkumusiikki varsinkin livenä kirkossa. Tykkään niin paljon! Häissä parasta on häämarssit uruilla soitettuna. Eräs ystäväni osaa soittaa ja hänellä on kotiurut, joskus heillä kyläillessä hän onneksi mielellään soittaa edes yhden kappaleen minun ja muiden iloksi.

Vapaus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Minulle on vapautta se, että saan enimmäkseen itse päättää työnteosta ja aikatauluista. Ja siitä miten vietän vapaa-aikaani. Toki perhe huomioiden. Vapautta antaa myös riittävä määrä rahaa pankkitilillä. Ei paljon, mutta sen verran, että aina kun joku tarvitsee uudet kengät, ne voidaan ostaa heti, eikä vasta seuraavana tai sitä seuraavana palkkapäivänä.

Wilma. Onhan se kätevä, mutta en vieläkään ole oppinut sitä edes sietämään. Liikaa informaatiota ja liikaa turhia merkintöjä. Ja sitten ainainen mietintä ollakko huolissaan vai onko tämä justiin sellainen väsyneen päivän ymmärrettävä juttu tai jokin ikävaiheeseen liittyvä. 

Xbox. Meillä on se ensimmäinen versio. Eli todella vanha. Ei ole koskaan ollut pleikkaa. Aina välillä lapset haluaisi jonkin uudemman pelikoneen, mutta se on yleensä sellaista ohimennen pyytämistä tai haluamista. Ei olla sitten nähty vielä tarpeelliseksi hommata. Ehkä joskus vielä.

Ystävät. Olen erityisen kiitollinen heistä. Sain ystäviä oikeastaan vasta aikuisena parikymppisenä. Sitä ennen oli vain kavereita, joiden kanssa olin koulussa ja joskus harvoin vapaa-ajalla. En tiennyt silloin vielä mitä oikea ystävyys on. Nyt tiedän muutaman hyvän ystävän saatuani. Heissä on se arjen tuki ja turva.

Zoom ja muut etäilyyn liittyvät systeemit. En pidä niistä, vaikka niiden tarpeellisuuden ja helppouden ymmärränkin. Niihin puhuminen ei ole yhtään luontevaa itselle. Ja jotenkin ei tule kokouksissa ja koulutuksissa niin hyvää keskustelua kun läsnäollessa.

Å Åland. Siellä tuntuu, että on ulkomailla. Olen muutaman kerran käynyt ja niin kaunis paikka. Jos saisin kesämökin sieltä, niin ottaisin. 

Ä Äitiys. Niin ihanaa ja kamalaa. Parasta! Vauva ja taapero kun kasvaa isoksi, niin aina tuntuu, että syli on hieman tyhjä.

Ö Ötökät. Joo, tarviihan luonto niitä, mutta minä en!

Tämän kirjoittaminen oli hauskaa! :)

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita