Hissuksiin kohti toipumista

Tänään ammulla kaipaan sellaista jännitystä ja uutta mun elämään. En mitään dekkarijännityksen kaltaista, vaan jotain vähän vaarattomampaa.

Uusia ihmisiä, uusia paikkoja ja uusia asioita. Yllätyksiä. Sellaisia romaaneista tuttuja uusia alkuja.

Sitten siihen rinnalle sitä tekemistä mitä rakastan, mistä nautin ja missä rentoudun ja tunnen oloni kotoisaksi.

Voisin kuvitella, että sijaisvanhemmuus vastaa noihin kaipaiuksiin.

Eilen illalla olisin halunnut lähteä hetkeksi johonkin luontoon. Paikkaan, jossa näkee joko kauas tai sitten vettä. Paikkaan, joka ei ole ihan arkipäiväinen mulle. Ei me ehditty, mutta sanoin sen ääneen ja sen tarpeen tunnistaminen teki hyvää. Se ei ollut enää sellaista epämääräistä, kaipaan jotain, mutten tiiä mitä, kolotusta. 

Tämäkin kertoo pientä edistystä toipumisesta.

Olen ollut koko viikon kotona. Muutaman kerran olen käynyt kaupassa pyörällä. Tää on tehnyt hyvää. Oon saanut rauhoittua. Oon saanut nukkua, siivota ja kirjoittaa. Kaikkea sitä, mitä en ole joko ehtinyt tai jaksanut tehdä pitkään aikaan, vaikka olisin halunnut.
Meillä on käynyt lasten kavereita ja meidän aikuistenkin kavereita piipahtamassa, se on piristänyt ja tuonut hyvää mieltä. 

Se, ettei tarvitse lähteä jatkuvasti ja joka päivä johonkin. Tää on se juttu, jota oon tarvinnut koko pitkän kevään.

Tänään on yhdet juhlat ja sinne on kiva mennä, koska nyt oon saanut olla kotona. Jotenkin on sellainen rauha laskeutunut sisälle. Kaikki menee niin kun on tarkoitettu ja pitää. Mulle löytyy työtä, jota jaksan kohta taas tehdä. Saamme pienen kun sen aika on. Nyt jo, viikon loman jälkeen tuntuu, että jaksaisin mennä töihin tai ottaa pikkuisen vastaan. Mutta. Vielä ensi viikon aion olla kotona, koska pelkään väsymyksen palaavan rytinällä takaisin, jos en levähdä vielä vähän aikaa. Senkin jälkeen teen töitä vain vähän. En viitenä päivänä viikossa.

En sano toipuneeni uupumuksesta kokonaan. Edelleen olen vain mieluiten kotona ja teen rauhaksiin mukavia juttuja. En myöskään vielä ole jaksanut lähteä pyörällä pitkille lenkeille tai vielä ei ole tullut kaipausta ihmisten pariin. Siitä tiedän vielä olevani uuvuksissa. Mutta jo niin paljon paremmassa kunnossa kun viikko sitten.

Hissuksiin.