Juhannus 2022
Jos ajattelet juhannusta, millaisia mielikuvia nousee pintaan?
Itsellä mieleen tulee järvimaisema, auringonpaiste ja nuotio. Kaunis kattaus pöydässä ja pöytä täynnä herkullista ruokaa. Lohta, salaattia ja uusia pottuja ainakin. Pöydän ympärillä on paljon ihmisiä, joita naurattaa. Minä siellä perheeni kanssa muiden joukossa. En näe muiden kasvoja, en tiedä keitä he ovat. Haistan savua nuotiosta ja vieressä olevasta saunasta tulevaa savua. Ruuan jälkeen on vuorossa uintia, saunomista ja lettujen paistamista. Lettuja tuoreilla mansikoilla ja kermavaahdolla. Rentoa olemista.
En ole koskaan viettänyt tuon mielikuvan mukaista juhannusta. Mielikuva tulee mainoksista, muiden puheista ja somesta.
Olisihan tuollainen juhannus mukava. Mutta kyllä niitä kivoja juhannuksia voi olla niin monenlaisia muitakin. Nytkin tuli kiva juhannus, vaikka siinä ei ollut mitään mielikuvassa olevista asioista.
Juhannus, jolloin...
..löysin ensimmäisen harmaan hiuksen päästäni.
Perjantaiaamu juhannuksena on hyvä aika mennä vaatekaupoille, kun siellä ei liiemmälti ole ihmisiä. On tilaa etsiä niitä teepaitoja ja ei tarvitse jonottaa. Suosittelen kokeilemaan ensi vuonna, jos tarvetta kesävaatteille tässä vaiheessa.
Odottelin miestäni sovituskopin ulkopuolella ja tyypilliseen tapaan asettelin hiuksia paremmin siinä peilin edessä seisoessa. Ja kas kummaa silmiini osui siellä kirkkaassa valossa harmaa hius. Tai enemmän se näytti valkoiselta. (Vaatekauppojen sovareissa löytää itsestään aina uusia asioita. Valot niissä on sen tähden minusta liian kirkkaita. Joskus löytyy uusi muhkura kehosta tai vähintään finni ja tällä kertaa se hius.)
"Löysin harmaan hiuksen. Pitääkö minun kriiseillä tätä? Tai pitääkö tämä nyppäistä pois, kun tämä on ensimmäinen?" Kysyin.
"No mitä järkeä siinä olisi. Se on vaan sitä elämää."
Seuraavana päivänä rannalla harjasin tukkaani uinnin jälkeen viisipiikkiselläni ja totesin hiuksissa olevan enemmänkin niitä vaaleita haivenia.
"Täällähän on näitä vaikka kuinka."
"Ne on auringon vaalentamia." Yritti mieheni kuitata asian.
"No eikä ole. Ei se aurinko yksittäisiä hiuksia valkaise."
"Haluatko, että näytän valkoistakin valkoisemman hiuksen täältä sun tukasta?"
Hiusten nyppäisy muuten kirpaisee. En suosittele.
"On tosiaan valkoinen." Ja jostain syystä meitä nauratti.
..mulla oli hyvä olla perjantai-iltana ihmisjoukossa.
Hyvän olon tunne ihmisjoukossa on mulle uutta. Silloin viikkko sitten häissä oli ja nyt oli taas. Toivottavasti tämä on uusi normi mulle.
Lähdettiin ihmisjoukkoon, koska teki mieli. Jonotettiin ruokaa ja oli liian kuuma. Ei jaksettu jonottaa jäätelöä, mutta karkkia jaksettiin. Käveltiin ihmisten seassa ja kun törmättiin tuttuihin, pysähdyttiin juttelemaan.
Minun sanat illalla viimeiseksi miehelleni:
"Me ollaan nyt kaksikymmentä (20!) vuotta kuljettu yhdessä näin ja edelleen mä nautin tästä ja mulla on hyvä olla sun vierellä. Rakastan sua!"
..heitin talviturkin.
Kerrankin se tapahtui ennen heinäkuuta. Olihan se ensin kylmää, mutta tuntui todella hyvältä helteessä se viileä vesi.
..nukuin melkein -päiväunet.
En nuku koskaan päiväunia. Niistä tulee epämiellyttävä olo. Uinnin jälkeen väsytti ja olisin voinut torkahtaa, mutta meidän yleensä rauhalliset ja hiljaiset lapset, eivät olleet sitä nyt. Ihan hyvä. Levähdin, mutta ei tullut sitä inhottavaa oloa.
..keskustelin useamman nuoren kanssa heidän tulevista lapsistaan.
"Jos mulla on joskus lapsia, ne ei saa kännykkää ainakaan viisivuotiaana. Ihan kauheaa kun ne addiktoituu jo niin pieninä."
"Mun lapsille ei laiteta koskaan mitään rajoittimia puhelimeen. Familylinkkiä tai muuta." "Miten ne sitten eivät tule olemaan liikaa niillä tai addiktoidu?" "No ne on paljon fiksumpia lapsia ja ne osaa itse ajatella sen, ettei ne oo liikaa."
"Mä en kyllä halua koskaan lapsia, koska en halua rajoittaa niiden elämää tällain tyhmästi familylinkillä."
"Mä en anna koskaan mun lapsille kännykkää. Ne ei tarvitse niitä."
..lauantaina osattiin sanoa ei, kun tuntui siltä.
Juhannuksena "kuuluuu olla" kavereiden ja sukulaisten kanssa. Lauantaina oltiin väsyneitä ja osa hiukan kiukkuisia, ettei jaksettu lähteä mukavaan kyläpaikkaan isomman joukon keskelle.
