Kun mitään ei tapahdu

Kateus valtaa mieltä hetkeksi

Selasin instaa ja ajattelin, että minulla on tylsää, mun elämässä ei tapahdu tällä hetkellä mitään ihmeellistä. Kaikki muut käy ystävien kanssa ravintolassa, Lapissa lomalla, viikonloppuja mökillä tai remontoivat kotiaan. Olin suorastaan vähän kateellinen.

Hetken aikaa oikein möyrin siinä tylsyyden ja kateuden kuplassani. Sitten aloin miettimään, että mihinkäs se mun aika oikein sitten kuluu, jos kerran mitään ei koskaan tapahdu. Luetteloin minulle tyypilliseen tapaan kaikki pienetkin jutut. Ja tajusin, että mun elämässä tapahtuu oikeastaan tosi paljon asioita ja en haluaisi muuttaa siitä juuri mitään. Tulin taas tyytyväiseksi ja iloiseksi tavallisesta tapahtumaköyhästä elämästäni.

Perhe

Yksi lapsista käy harrastuksessa kolme kertaa viikossa. Useimmiten minä kuskaan hänet sinne, koska samalla käyn ruokaostoksilla tai hoitamassa joitakin muita asioita. Matka on onneksi lyhyt, joten aikaa ei mene siihen paljon.
Isojen lasten kanssa pitää jatkuvasti keskustella eri aiheisiin liittyen, mikä on oikein ja mikä on väärin. Miksi toimitaan näin ja miksi pitää tehdä asioita. Keskustelut on mielenkiintoisia ja usein aikaa vieviä. Myöskin ne uuvuttaa yllättävän paljon, koska joutuu miettimään monelta kantilta, miksi me todellakin teemme niin tai miksi mikäkin asia on oikein ja mikä väärin. En ole sellainen pohdiskelija synnynnäisesti, teen vaan asioita niin kuin ne tuntuu oikeilta sen kummemmin pohtimatta miksi. Lapset haastavat minua tässä jatkuvasti, tietämättään, koska he kyseenalaistavat asioita ja silloin heille on selitettävä.

Koti

Järjestelen usein meidän kaappeja ja käyn läpi tavaroita. Hävitän niitä. Laitan tiskejä, pesen pyykkejä, laitan ruokaa ja leivon. Suunnittelen ja toteutan meidän taloutta. 

Tykkään kaikesta tästä, jos ne eivät kasaannut liiaksi yhdelle päivälle. Vähän kerrallaan tehtynä nautin näistä tavallisista kotiaskareista. Toki näitä tekee muutkin meidän perheessä, mutta eniten minä. En jaksa niin usein käydä keskusteluja aiheesta kotityöt ja niiden jakaminen, että saisin vuorosysteemin pyörimään kunnolla meidän perheessä. Välillä asia ärsyttää enemmän, mutta just nyt vähemmän. 

Harrastukset ja ystävät

Tapaan ystäviä ehkä kerran viikossa. En mitenkään säännöllisesti. Käyn kahden ystävän kanssa kävelyllä, mutta emme ole lyöneet lukkoon mitään tiettyä päivää viikossa. Käymme puolison kanssa yhdessä meidän ystävillä kylässä ja he käyvät meillä. Joskus, eli useimmiten, on myös lapsia mukana. Meillä nykyään enää harvemmin, koska meidän ystävillä on nuorempia lapsia kun meillä. Lapset eivät ole sillä tavalla kavereita keskenään.
Aamuisin ennen töihin menoa ja iltaisin, teen paljon käsitöitä, käyn kävelyllä, kirjoitan, soitan pianoa ja teen palapelejä. Mun rentoutusjuttuja. Ihanaa kun on niin monta erilaista asiaa, mistä nauttii ja mitä kaikkia voi tehdä kotona. Harrastukset eivät vaadi rahaa, paitsi langat välillä, eivätkä ole sidottuna kellonaikaan. Voin tehdä niitä vaikka yöllä, jos valvottaa. No ehkä en nyt pianoa viitsi yöllä soittaa, mutta muita kyllä olen tehnyt yöllä muiden nukkuessa. 

Neuloessa aivoni ovat levossa ja saavat vaellella vapaasti. Usein samalla haaveilen ja suunnittelen tulevaisuutta. Mietin, miten järjestän asioita. 

Sunnuntaisin käymme pitkällä aamukävelyllä miehen kanssa kaksin. Se on meidän viikoittainen parisuhdeaika. Silloin saa rauhassa jutella tai olla hiljaa. Samalla saa happea, liikuntaa ja koirakin tulee lenkitettyä siinä sivussa.

Työt

Päiväkotityöt vie työpäivinä suurimman osan ajasta. Tällä hetkellä mulla on vakituisesti sovittu kolme päivää viikossa töitä samassa paikassa. Se on täydellinen määrä mun jaksamisen ja ajan jakamisen kanssa, mutta ei lompakon kanssa. Toisina viikkoina otan myös niille kahdelle muulle päivälle töitä ja toisina viikkoina en. Vähän fiiliksen ja lasten juttujen mukaan.

Haluanko muutosta?

Mun elämä on aika rauhallista ja siksi ehkä tuntuu ettei mitään tapahdu, mutta näin kirjoittamalla huomaan toisin. Päivän ja viikon aikana tapahtuu paljon asioita. Niihin ei vain tule kiinnittäneeksi huomiota.
En haluaisi tällä hetkellä elämääni niitä asioita mistä ensin olin kateellinen muille. Hiihtämistä Lapissa? Ei, en pidä hiihtämisestä paljoakaan. Ravintolassa istuskelua ystävien kanssa? Ei kiitos vielä, tämän tautitilanteen takia. Mieluummin kotona ystävien kanssa ja sitä meillä onkin aika usein. Remonttia kotiin? Kyllä, mutta ei sitäkään ihan vielä. Voin kuitenkin nyt suunnitella remontteja. Se on hauskaa. Toteuttaa sitten kun tilanteet sallii.

Ainoastaan tämä töiden kohta on se, mihin haluan muutosta ja mistä olen hiukan kateellinen joillekin. Kateellinen sellaisella hyvällä tavalla. Heillä on jotakin sellaista mitä itsekin haluan saavuttaa. Seuraan heidän juttujaan ja otan vähän oppia heistä. Ehkä joskus olen itsekin työn kanssa sellaisessa tilanteessa mistä haaveilen. Tämänhetkinen työkuvio sopii täydellisesti tähän tilanteeseen meidän perheessä, mutta toivon sen muuttuvan mahdollisimman pian.

Kateus ei ole aina pahaa. Joskus siitä saa hyvää energiaa ja tsemppihenkeä asioiden eteenpäin viemiseen itselle.