Mitä ensimmäisessä pride-illassa tapahtuu

Käymme eteläsuomessa yhden kaupungin järjestämää pride-valmennusta. Opetusmateriaali on Suomessa kaikilla kaupungeilla ja järjestöillä sama, joten ainoastaan tavoissa opettaa ja käydä asioita läpi, on eroja. Kerron meidän tavasta, koska muista en tiedä.
 
Ensimmäisellä kerralla jännitti ihan hirveästi mennä sinne paikan päälle. Olimme tavanneet kouluttajat ja he olivat todella mukavia, mutta ketä muita "opiskelijoita" siellä sattuu olemaan, jännitti. 

Pelkäsin sellaista esittelykierrosta, mikä yleensä aina tulee uusissa paikoissa ja ryhmissä. Mitä kerrotaan ja kuulostanko tarpeeksi jotenkin hyvältä tähän hommaan? Ja onko meillä tarpeeksi hyvät motiivit, ja niin edelleen. Turhaan jännitin. Esittelykierros kyllä tuli, mutta se oli helppo. Meidän piti kertoa vain oma etunimi ja halutessaan sai kertoa missä asui ja oliko lapsia. Emme kertoneet nykyisiä töitämme tai tekemisiä muuten. En edelleenkään kolmen valmennusillan jälkeen tiedä heistä muista mitä he tekevät työkseen tai harrastavat, mutta silti tuntuu, että tunnen heidät aika hyvin. 

Illoissa keskustellaan todella paljon ja saa halutessaan kertoa omia kokemuksia ja mielipiteitä eri asioihin, mutta se ei ole pakollista. Ja kun en tiedä heidän ammattejaan, minulle ei syntynyt mitään ennakkokäsitystä heistä. Ja se on vain hyvä juttu, koska sijaisvanhempana voi toimia ihan mistä ammatista käsin vain tai ilman ammattia. Sillä ammatilla ei ole paljon merkitystä, ellei se ole jokin terveyden tai mielen hyvinvointiin liittyvä, silloin niistä on hyötyä sijoitettujen lasten kannalta, mutta ne ei ole todellakaan välttämättömiä.

Ihminen ei ole koskaan valmis

Meille kerrottiin koko puolen vuoden valmennuksen aiheet ja tavoitteet. Ja kävimme tarkkaan läpi viisi aihealuetta sijaisvanhemman valmiuksista, joita jokaisella sijaisvanhemmalla kuuluisi olla valmennuksen lopuksi. Korostettiin myös sitä, että ihminen ei ole koskaan valmis ja täydellinen, vaan tämä on sellainen ikuisen oppimisen paikka ja jokainen lapsi on erilainen, joten ei voi koskaan tarkalleen tietää, mitä kultakin sijaisvanhemmalta tullaan arjessa vaatimaan. Niin kuin ihan niiden omienkin lasten kohdalla. Sijaisvanhemmilla se on vain vielä vähän laajempi ja syvempi oppiminen ja osaaminen.

Näitä viittä valmiutta käsitellään jokaista erikseen eri iltoina ja sen kerran läksyissä on sitten niihin liittyviä tehtäviä. Tehtävissä pohditaan omia valmiuksia juuri siihen aihealueeseen. Missä olen jo hyvä ja osaan sen ja missä on kehitettävää. Jokaiselta on löydyttävä myös niitä kehitettäviä asioita, koska kukaan ei ole täydellinen missään.

Meille kerrottiin myös tarkemmin lastensuojelusta yleisesti ja siitä prosessista, mitä tapahtuu, ennen kuin lapsi viimein otetaan huostaan. Se on pitkä prosessi ja siihen liittyy paljon erilaisia vaiheita.

Lisäksi kuulimme lastensuojelun taustoja ja historiaa ja miten asiat ovat muuttuneet vuosien varrella.

Illan tärkein oppi

Ensimmäisen illan yksi minulle tärkeimmistä huomioista oli se, ettei vielä tarvitse tietää tai päättää ryhtyykö edes sijaisvanhemmaksi. Kannattaa olla avoin sillekin ajatukselle, ettei minusta tai meidän perheestä ehkä olekaan tähän. Tieto lisääntyy puolen vuoden aikana vähitellen, joten lopullinen päätös kannattaa tehdä vasta lopuksi loppuarviointikeskustelussa. 

Kun asian pitää avoimena, on mielessä enemmän tilaa prosessoida asioita koko perheen kannalta. Kouluttajien loppuarviointia ei tarvitse myöskään jännittää, koska siellä ei enää tule mitään yllätyksiä. Matkan varrella käydään niin paljon keskustelua asian tiimoilta, että siinä keskustelussa kaikkien kanta pitäisi olla jo etukäteen tiedossa.