Mitä kuuluu?

Vähitellen alkaa tuntumaan elämä taas kivalta. Mulla on ollut tosi vaikea vuosi ja se on vetänyt mut tosi väsyneeksi. Väsymyksen myötä kaikki on tuntunut tylsältä, raskaalta ja välillä jopa ahdistavalta. Päivät ollut samaa harmaata massaa ja nyt alkaa näkymään värejä. Ja se on ihan parasta!

Oon kipuillut sitä, ettei me olla vieläkään saatu pientä meidän perheeseen. Kuitenkin nyt jälkikäteen on sanottava, että onneksi emme. 

Ilo ja voimavarat on lisääntynyt parin viime viikon aikana itsellä tosi paljon ja olisin valmis taas ottamaan pikkuisen milloin vain. Aika näyttää, koska saamme uuden perheenjäsenen tai kaksi. 

Työt

Teen edelleen keikkaa päiväkoteihin. Se on alkanut tuntumaan vaikealta, raskaalta ja ärsyttävältä. Rakastan pieniä lapsia, mutta en tykkää päiväkodissa työskentelystä. 

Nyt mietin rinnalle myös kaupanalan keikkailua. Saisin vähän vaihtelua työarkeen. En vain ole saanut tehtyä hakemusta, koska en haluaisi tehdä sitäkään hommaa. En mitään työtä just nyt, vaan haluaisin jäädä kotiin pikkuisen kanssa. Mutta kun siihen en voi vaikuttaa, teen ratkaisuja ja muutoksia niihin asioihin mihin voin vaikuttaa. Pakko vain todeta, että nyt on näin ja jatkaa työskentelyä muualla kuin kotona.

Nämä voisi yhdessä toimia aika hyvin. Kaupassa kuormittuu enemmän kroppa ja päiväkodissa mieli. Sais molemmat aina lepoa toisessa työssä. Tasapainoa.

Vapaat

Vapaapäiviä en ole arkena paljon pitänyt. Pääsiäinen meni hautajaisreissuun pohjoiseen. Tulevat viikonloput heinäkuun loppuun asti, ovat ohjelmoitu ainakin yhden päivän osalta. Jotkut useamman päivän osalta. On erilaisia juhlia tosi paljon, pieni lomareissu koko perheellä, on juhannusta ja äitienpäivää. Yksi ainut viikonloppu on tyhjänä ja siihen me ollaan ajateltu vihdoin ja viimein kahdenkeskistä aikaa. 

Kaikki tämä kalenterissa on kivaa, mutta tiedän, että juhlat ja muut sosiaaliset tilanteet on mulle aika kuormittavia ja tarvitsen tyhjää ja hiljaista aikaa palautuakseni töistä ja näistä tilanteista. 

En ihan vielä tiedä, miten ratkaisen tämän yhtälön. 

Rentoutuminen

Mun isoin energian tuoja on tällä hetkellä kävelylenkit puolison kanssa ja muutaman ystävän kanssa. Näissä saa happea, liikuntaa ja juttuseuraa. Kävellessä on niin mukava jutella kuulumiset ja ne vähän vaikeammatkin aiheet, jos niitä on.

Nyt on jäänyt käsityöt tosi vähälle, niin kun mulla aina keväällä käy. Menee muutama kuukausi ilman käsitöitä ja sitten taas onnellisena jatkan niitä. Käsitöiden yksi hyvistä puolista, voi jättää kesken ja kaappiin ja sitten jatkaa kun siltä taas tuntuu.

Lukeminen on jäänyt myös aika vähälle. Ennen ahmin kirjoja, jos jonkun aloitin. Nyt en saa kunnolla tartuttua viihdyttäviin romaaneihin, koska sitten en saa tehtyä juuri muuta. Tämän vuoden puolella mua on kiinnostanut eniten sellaiset mielen ja oman itsensä kaikenlaiseen oppimiseen liittyvät kirjat. Ne ei varsinaisesti viihdytä ja niitä lukee hitaasti, jotta voi vähitellen sisäistää kirjan ajatuksia. 

Kesä

Odotan kesää. Kukapa ei. Mutta en odota kuumuutta yhtään. Odotan sitä, että lasten aikataulut ja kouluhuolet vähenee.

Lapset on kesälomalla kymmenisen viikkoa, minä olin viime kesänä vähän enemmän. Tänä kesänä se ei onnistu. Nyt vähän jännitän, miten kesä menee kun me molemmat vanhemmat ollaan töissä. Kyllä me pidetään se tavallinen määrä lomaa, mutta se on lasten loman määrään nähden vähän.

Onhan nämä meidän lapset jo isoja. Varmasti pärjäävät hyvin ja osaavat tehdä joitakin ruokia itse, jos niitä ei ole valmiina edelliseltä päivältä. Mutta tietäähän sen, että puhelin tulee soimaan töissä useasti. Saanko mennä sinne, saanko pari euroa jätskiin kun meen kavereiden kanssa, mitä me syödään, saako se ja se tulla meille, toi ei tee mitään vaikka sen piti tehdä tiskit ennen ruokaa ja niin edelleen. 

Kesällä tulee olemaan tosi paljon juhlia. Häitä, rippijuhlia ja valmistujaisia. Juhlat on ihania, varsinkin kun ne on omien tosi läheisten ihmisten. Yritän ajatella tässä asiassa erityisesti päivä ja juhla kerrallaan. Lukumäärää kun ajattelee, alkaa stressaamaan kaikki sosiaalisuus. Mutta sitten ajattelen juhlan tarkoitusta ja sitä ihmistä ketä juhlimme, tuun niin iloiseksi, että me kuulutaan juuri hänen lähipiiriin ja päästään hänen juhliin. ❤️

Eiköhän kesään mahdu silti myös kotona olemista, rannalla istumista ja uintia, jäätelön syöntiä, grillausta kotipihassa, pyöräretkiä, rentoutta ja aikatauluttomuutta.