Lähdin mieheni kanssa kokeilemaan nuorten leirin vetämistä. Leiri oli vuorokauden mittainen ja ajattelin meidän selviävän yhdestä vuorokaudesta edes jotenkin.
Ennakkoajatuksena meillä molemmilla oli se, että me ei oikein osata olla siinä viidentoista korvilla olevien nuorten kanssa. Meillä ei riitä kärsivällisyys sitä teinien viattomia hölmöilyjä ja vänkäämistä kohtaan.
Leirillä oli ihania nuoria. Hirveän fiksuja ja mukavia. Tuli juteltua heidän tulevaisuudestaan, opiskeluista, kavereista, joulusta ja perheestä. Oli mielenkiintoista ja avartavaa kuulla heidän ajatuksiaan.
Leirillä oli myös muutamia vilkkaita tyyppejä, jotka saivat hullutuksiinsa isomman porukan aina mukaan. Osasin sitä aika pitkään katsella ja hiukan vain rauhoitella menoa, ettei ketään sattunut. Kunnes.
Menimme yhdentoista jälkeen nukkumaan. Tytöt omalle puolelle ja pojat omalle. Me olimme mieheni kanssa tyttöjen puolella ja muutama muu aikuinen oli poikien puolella nukkumassa. Nuoriso nukkui 2-4 hengen huoneissa. Kävin huoneet läpi, ettei kukaan ollut jäänyt ulos ja toivottelin hyvät yöt.
Painuin petiin.
Kuuntelin tyttöjen ääniä. Joku kävi suihkussa, joku pesi hampaita ja jotkut juttelivat vielä.
Kahdentoista aikaan kävin pyytämässä juttelijoita puhumaan hiljempaa, että toiset saisivat nukkua. En aikonut puuttua heidän valvomiseen, koska parasta kavereiden kanssa ollessa on se, että saa valvoa. Ja yhden yön leirillä unen määrästä ei niin tarkkaan tarvitse huolehtia.
Yhden aikaan kuulin, kun käytävän ovi aukaistiin. Kuului kikatusta, juoksuaskelia ja vähän möreämpää naurua. Poikia oli tullut meidän puolelle. Nousin ylös ja aukaisin huoneen oven. Ketään ei näkynyt. He olivat ehtineet käytävän toisesta päästä jo ulos. Kuulostelin hetken aikaa, jos he tulisivat takaisin, mutta ketään ei kuulunut. Menin takaisin petiin.
Makasin hiljaisuudessa ja yritin saada unen. Vanhan talon vintiltä kuului ääniä. Okei, nuoret olivat siellä. No, ihan sama. Valvokoot. Turhaan menen puhumaan heille, koska he lähtevät vain karkuun tai sitten palaavat sinne takaisin heti kun itse palaan petiin.
Meni kymmenen minuuttia ja toiset kymmenen minuuttia. Käytävän ovi avattiin taas ja juoksuaskeleet ja nauru ja hihitys kuului. Käytävän läpi mentiin vauhdilla. Mielessäni mutisin jo rumasti. Haluaisin nukkua, väsytti päivän touhut ja nuorten paimennus.
Kuulostelin sängyssäni tarkkaan ja otin villapaidan esille valmiiksi. Heti kun kuulisin taas ääniä, menisin ovelle.
Meni taas vartti ja toinenkin vintin ääniä kuunnellessa. Nyt olin tarkkana. Askeleet alkoivat lähestymään käytävän oven. Huvittavia nuoria kun eivät yhtään osanneet olla hiljaa. Hiivin ovelle ja käsi oven kahvalla odotin käytävän oven aukeamista. Se ovi oli suoraan meidän ovea vastapäätä. Kauaa minun ei tarvinnut odottaa kun ovi aukaistiin. Nykäisin meidän oven auki ja näin lauman poikia juoksemassa käytävässä. Ärähdin heille kovaa. Pojilta pääsi naurua ja kiljahduksia ja he painelivat toisesta ovesta taas ulos. Samaan aikaan tyttöjen huoneiden ovia aukesi.
"Mitä, mitä, mitä? Mitä tapahtuu?"
Huh. Olin saanut puolet tytöistäkin ylös. Tosin epäilen heidän olleen vain oviensa takana piilossa. Sanoin tytöille, ettei mitään hätää ja menkääpä takaisin nukkumaan. Tytöt menivät huoneisiin ja minä laitoin villapaidan päälle ja lähdin kierrokselle. Vintille en uskaltanut yksin. Se oli kolkko paikka pimeään aikaan. Muissa tiloissa ei näkynyt ketään. Eteisen liiketunnistimella toimiva lamppu oli päällä ja ajattelin poikien juosseen omalle puolelle siitä läpi. Jäin eteisen sohvalle hetkeksi kytikselle, josko se vilkas lauma yrittäisi takaisin. Ketään ei tullut ja palasin takaisin omalle puolelle.
Kuuntelin ovien takana, mistä huoneista kuuluisi ääniä, että voisin muutaman sanan sanoa hiljaisuudesta. En tiennyt minkä huoneen tytöt olivat olleet juoksemassa mukana, niin en voinut arvailla kaikkia ovia ja tarkistaa nuorten määrää huoneissa. Olisin pahimmillaan saanut ihan koko seitsemäntoista hengen tyttölauman ylös ja virkeäksi.
Mistään ei kuulunut mitään. He olivat varmasti kuulleet minun tulevan takaisin ja pysyivät hipihiljaa. Yhden huoneen ovi oli hiukan auki, kurkkasin sinne. Päät nousi pedeistä ja kysyin onko kaikki hyvin. "On on. Yksi on vain vessassa. Kuka sä muuten oot? Ootko meidän ohjaaja?"
Myönsin olevani ja toivotin taas hyvät yöt. Unohdin keskustella hiljaisuudesta heidän kanssa.
