Pakkoloma ja odotusaika
19.12.2021
Aina sanotaan, että mieti mitä haluat elämältäsi ja arjestasi ja mene sitä kohti. Tee itse muutoksia. Ja näinhän se on! Ei kukaan muukaan sun puolesta niitä tee.
Reilu vuosi sitten irtisanouduin työstäni toimistohommissa ja siirryin tekemään keikkaa päiväkodeissa. Ihan kohta priden aloittamisesta on vuosi. Kokonainen vuosi! Vuosi on pitkä aika.
Aloitin keikkatyöt siinä luulossa, että teen niitä puoli vuotta ja ihan maksimissaan yhdeksän kuukautta. Ei, nyt on mennyt vuosi siinäkin hommassa.
Olen siis kovasti tehnyt töitä saavuttaakseni sellaisen arjen kun tällä hetkellä haluan. Siihen ne mun vaikuttamiset loppuu. Seuraava siirto tulee joltakin muulta kun itseltä.
Viime viikot on olleet supervaikeita odottaa pikkuista. Turhauttaa. En jaksaisi enää tehdä keikkaa, en jaksaisi odottaa uudenlaisen elämän aloittamista. En jaksaisi odottaa, että joku muu tekee päätöksen mun elämästä, mun arjesta ja mun vapaa-ajasta.
Tiedän. Sen kuuluu mennä näin. Ei kukaan sosiaalityöntekijä ole tahallaan sijoittamatta meille pikkuista.
(En nyt mene taas siihen ristiriitaan mitä tunnen tästä koko asiasta. Jotta minä voin saada jotain, toisen pitää kärsiä.)
Mun pää pyörii opiskeluiden, uusien ammattien ja tienestimahdollisuuksien miettimisessä. En jaksa tätä nykyistä työarkea enää yhtään.
No, siihen tulikin pakkoloma karanteenin muodossa ja voi vitsit oon nauttinut. Joku muu on määrännyt olemaan kotona. Onneksi! Ja siihen heti perään on joulunpyhät ja kotona olo saa jatkua. Ah!
Mitä opiskelisin? Jotakin lapsiin, psykologiaan tai lastensuojeluun liittyvää. Ei oikeesti. Odotan sitkeästi pikkuista.
Hiukkasen on pelko takaraivossa taudin tulemisesta mulle, mutta yritän olla miettimättä sitä liiaksi, koska sille en mitään mahda.
Perhekin on nauttinut mun kotona olosta. Olen herättänyt lapset kouluun ja muutamana päivänä toiminut taksikuskina heille. Olen voinut tehdä ruuan valmiiksi kun mies tulee kotiin töistä. Olen voinut pestä pyykkiä täysiä koneellisia. Monesti illalla joku huomaa tarvitsevansa seuraavaksi päiväksi jonkun vaatteen ja sitten on myöhään pyöritetty pikaohjelma parille vaatteelle. Voisihan sen silloinkin laittaa täyteen, mutta en jaksa yömyöhöllä ripustaa täyttä koneellista vaatteita narulle ja kuivausrumpu on niin isoääninen, ettei sitä voi jättää pyörimään yöksi.
Haluan niin kovasti muutosta omaan arkeen ja aikatauluihin. Joustovaraa koko pakettiin.
Nyt nautin kuitenkin pakkoloman aikana suunnattomasti siitä, että voin lukea kirjoja, leipoa, neuloa ja tehdä kotona ihan mitä sattuu huvittamaan. Ei ole kädet täynnä pikkuista. Toivottavasti se pikkuisten lasten aika koittaa kuitenkin mahdollisimman pian.