Pieniä muutoksia valmistautuen tulevaan

Lapsen tulo on ajatuksissa päivittäin. Usein niin, että eri tilanteissa mietin, miten toimimme sitten, kun pikkuinen on siinä mukana. Kaupassa käydessä, kylässä, iltalenkillä puolison kanssa, ruokapöydässä, nukkumaan alkaessa ja niin edelleen. Välillä sanoitan niitä ääneen, että muutkin perheessä hoksaavat ajatella. Sitä on hyvä mielikuvissa harjoitella, mutta todellisuutta ei tietenkään voi tietää. Uskon kuitenkin tämän valmistavan meitä muutokseen.

Muutimme huonejärjestystä vähän aikaa sitten. Nukuimme puolison kanssa aikaisemlin pienessä huoneessa, johon vähän huonosti mahtuu lasten sänkyä kaveriksi. Se oli ollut meidän huoneena useita vuosia, koska emme tarvitse huonetta muuhun kuin nukkumiseen, toisin kuin lapset, jotka leikkivät, pelaavat ja tekevät läksyjä huoneissaan. Vanhin lapsista sai pikkuhuoneen. Sinne mahtuu hyvin yhden koululaisen tarvikkeet. Ja meidän huoneeseen mahtuu sitten pikkuisen sänky ja vaatekaappi tai lipasto, kun niiden hankkimisen aika tulee.

Kesällä ajattelin hankkia kaapin valmiiksi. Meillä on todella vähän säilytystilaa, joten sitä on jo muutenkin kaivattu. Sinne saan muitakin asioita säilytykseen ja sitten on valmiiksi pikkuisen vaatteille joku paikka. 

Mitään muita hankitoja ei voi tehdä, koska ne on riippuvaisia lapsen iästä ja koosta. Turvaistuin, rattaat, sänky ja vaatteet. Ne ehtii hankkia siinä tutustumisaikana, ennen muuttoa meille. 

Nyt olisi minulla aikaa tehdä asioita valmiiksi, mutta kun ei voi mitään oikein tehdä, kaapin hankkimista lukuun ottamatta. Joku asia kun on päivittäin mielessä, siihen haluaisi käyttää enemmän aikaa. Nyt olisi aikaa, mutta ei tehtävää. Yleensä se on toiste päin.

Toisaalta se mielen valmistautuminen on tärkeämpää ja asian sanoittaminen ja esille tuominen perheessä.