Pride-valmennuksen aloittaminen

Mistä lähdimme liikkeelle?

Näin lehdessä mainoksen yhden järjestön infotilaisuudesta tukiperhe- ja sijaisperhevalmennuksesta. Tilaisuuteen ei tarvinnut ilmoittautua, mennä vain paikan päälle. Info kesti reilun tunnin ja sieltä sai hyvin kattavat tiedot eri toimintamuodoista mihin voi lähteä mukaan ja millaiset koulutukset kaikkiin on. Tukihenkilö lapselle tai nuorelle, tukiperhe, vastaanottoperhe ja sijaisperhe. Sieltä sai mukaan suoraan ilmoittautumislomakkeen koulutuksiin, jos halusi.

Me otimme paperit matkaan ja kotona täytimme ja pistimme sitten postin vietäväksi perille. Muutama viikko taisi siinä vierähtää, ennen kuin tuli soitto minulle. Pääsemme koulutukseen, mutta sitä ennen kouluttajat käyvät vielä meillä kotona keskustelemassa koko perheen kanssa ja katsovat millaisessa kodissa asumme. 

Ensimmäinen tapaaminen sossujen kanssa

Tapaaminen jännitti ihan hirveästi. Päästää sosiaalityöntekijä meille katsomaan ja hyväksymään meidät ja meidän perheen. Onko meillä oikeanlainen koti? Onko tarpeeksi tilaa? Mitä jos lapset sanovat jotakin sellaista, mitä sossuntäti ei hyväksy? Mitä se sellainen edes olisi? Osaanko itse puhua omista motiiveista ja perheestä fiksusti? Olenko riittävän hyvä äiti? Mitä jos he sanovat, että olette liian köyhiä, liian tylsiä, liian vähän harrastuksia lapsilla, liikaa lainaa, liian likaista, liian siloiteltua, liikaa tai liian vähän jotakin? Mitä se jotakin voisi vielä olla? Apua sentään!

Ne muutamat tunnit olivatkin niin rennot ja mukavat. Juttelimme ensin aikuisten kesken, lapset olivat huoneissaan. Miksi haluamme sijaisperheeksi ja millainen meidän perhe on ja mitä me tykätään tehdä. Sellaista kevyttä tutustumista. He kertoivat meille tarkemmin valmennuksesta ja yleisesti sijaisvanhemmuudesta. Sitten pyydettiin lapset mukaan keskusteluun. Heidän kanssaan juteltiin vähän samoja asioita, mutta heidän ikätason mukaisesti. Heiltä myös kysyttiin mielipidettä meidän harkitessa sijaisvanhemmiksi ryhtymistä.

Tarjosin kahvia ja piirakkaa. Se ei ole välttämätöntä, eikä sitä odoteta, mutta minusta on aina mukavaa vähän jotakin pientä tarjota vieraille. 

Lopuksi katsoimme koko talon läpi. Lapset saivat esitellä huoneensa ja me kerroimme miten meille meidän mielestä mahtuisi lisää lapsia. Saimme valmennuksen aikataulun. Ensimmäinen valmennusilta olisikin jo heti viikon päästä. Ennen valmennuksen aloitusta piti vielä toimittaa verotuspäätökset ja käydä lääkärintarkastuksessa ja toimittaa siitäkin oikeanlainen todistus. Nämä eivät ihan ehtineet ennen ensimmäistä valmennusiltaa heille asti, mutta se ei haitannut.