Syksy tulee, olenko valmis?
Elokuu on jo sunnuntaina!
Kun pride loppui, meille kerrottiin, että elokuussa tehdään vasta seuraavia sijoituspäätöksiä (pitkäaikaisia). Koko kesä on mennyt sellaisessa ei odottavassa -tilassa. Mutta nyt se elokuu tulee. Jännittää! Ensi viikosta alkaen puhelin voi soida milloin vain.
En ole vielä odottanut, mutta nyt alan odottamaan. Toivon, ettei odotus ole pitkä. Odotus tuntuu kutkutuksena vatsan pohjassa ja puhun asiasta paljon läheisille. En uskalla luvata kuin seuraavalle päivälle tulevia työkeikkoja, ei mitään pidempiä työsuhteita tai viikon päähän pyydettyjä. En halua sitoa itseäni, haluan olla vapaa hoitamaan sijaisvanhemman asioita, sitten kun sen aika koittaa.
Uteliaisuutta
Olen miettinyt, mitä vastaan uteliaille ihmisille. Heitä nimittäin riittää tässä maailmassa. On hyvällä tavalla uteliaita, kysyvät itse prosessista asioita ja miten on mennyt ja se jää siihen. Sellaiseen kysymykseen mielellään vastaakin. Mutta sitten on niitä, jotka haluavat tietää mahdollisimman paljon. Heillä ei ole tilannetajua. Kyselevät paikoissa missä on paljon ihmisiä ympärillä, kysyvät asioita joihin en voisi vastata kenellekään, saatikka haluaisin puolitutulle. He ovat monesti uteliaita paljonko tästä saa rahaa ja toisen ihmisen kurjuudesta, nostaahan se heidän arkensa ja elämänsä taas paremman tuntuiseksi.
Puolitutut on sellaisia, joiden kanssa en muutenkaan halua kauheasti jutella. En ole sillä tavalla kovin sosiaalinen ihminen. Ajattelen vastaavani heille, en halua/voi jutella nyt tästä/lapsen asiasta. Erilaisin variaatioin, riippuen kysymyksestä. Haluaisin sanoa sen niin, että ei tulisi jatkokysymyksiä. Tunnen kyllä sellaisiakin ihmisiä, jotka ei kehotuksesta huolimatta jätä asiaa siihen, vaan kysyvät uuden kysymyksen. Sellaisen vähän kieron. Mikä tavallaan kysymyksenä ei kuulosta pahalta, mutta siitä kuulee, kun ihmisen tuntee jotenkin, että hän haluaa tietää vähän tarkemmin asian, joka ei hänelle kuulu. Ja sellaiset ihmiset osaavat asettaa sanansa niin, että he kuulostavat minun ystäviltä, vaikka eivät ole, ja saavat minut kuulostamaan epäystävälliseltä, kun en kerro.
Elokuu täynnä touhua
Odotan jo kovasti pientä, mutta elokuussa on niin paljon asioita, että en ole vielä malttamaton. Miehen loma loppuu ja lasten koulut alkaa. Koulun aloitukseen liittyy niin paljon kaikkea säätöä kaikista hyvistä valmisteluista huolimatta. Puuttuu erinäisiä tarvikkeita. Kyniä ja penaaleja. Mihin ne muuten katoaa kesän aikana vai eikö niitä edes ollut keväällä? Yhdeltä hajosi keväällä ostetut lenkkarit, uudet pitää vielä hankkia. Aikataulujen opettelu taas uusiksi. Montako minuuttia tästä meiltä menikään koululle? Kuka on opettaja ja millainen tyyli hänellä on hoitaa asioita. Koulukuvaus on aina heti alussa ja uintiviikotkin alkaa pyörimään pikkuisen liian nopeasti mielestäni. Wilma laulaa monia kertoja päivässä. Loma on tehnyt tehtävänsä, kun nämä on kesän aikana niin tehokkaasti unohtuneet.
Elokuu on sunnuntaina. Kyllä, olen valmis. Olen valmis ottamaan vastaan uuden perheenjäsenen. Tämän valmiimmaksi en voi tulla. Pikkuinen tulee yllättämään meidät, vaikka kuinka hyvin valmistautuisimme. Ja ei, emme tiedä vielä koska hän tulee. Tuleeko tänä syksynä, ensi talvena tai joskus. Ennemmin tai myöhemmin kuitenkin.