Työpaikka
10.09.2021
Ottaakko vastaan tarjottu pitkä sijaisuus
Minulle tarjottiin pidempää sijaisuutta yhdessä päiväkodin ryhmässä. Ottaisinko tarjotun työpaikan vastaan? Työsuhde olisi heinäkuun loppuun asti viitenä päivänä viikossa. Eli täydet tunnit.
Hyvät puolet
Säännöllinen palkka
Mukava ryhmä
Viikon irtisanomisaika
Lyhyt työmatka
Ei tarvitse mennä "aina" uuteen paikkaan
Huonot puolet
Töissä myös lasten lomilla
Arkivapaat on menneitä
En voi joka päivä valita menenkö töihin
Lasten aamuherätykset aamuvuoroissa
Enemmän löytyy määrällisesti hyviä puolia. Mutta. Pari päivää olen asiaa makustellut mielessäni ja mulla meinaa vähän jopa ahdistaa se sitoutuminen. Johtuuko huonoista kokemuksista jossakin työpaikassa kun olin siihen sidottu, vai mahdollisesti siitä, että odotan niin paljon kotiin jäämistä tulevan pikkuisen kanssa ja olen hieman pettynyt etten "vieläkään" ole saanut pientä. En tiedä. Keväällä jaksoin hyvin käydä töissä, koska ajattelin syksyn tuovan muutoksen mun työntekoon. Nyt se ei olekaan heti tullut ja huomaan sen harmittavan, vaikka varsin hyvin tiesin, ettei sijoitettu lapsi tule heti kun koulutus päättyy.
Toisaalta viikon irtisanomisajalla voin lopettaa nopeastikin, jos on tarve. Siskoni sanoi minulle, että voinhan minä irtisanoutua muustakin syystä kuin sijoitetun lapsen tulon takia. Voin irtisanoa itseni myös sillä syyllä etten jaksakaan. Ei se väärin olisi sekään. Ensin ajattelin, ettei sellainen ole reilua työyhteisöä kohtaan, mutta jos heillä on muutenkin jatkuva vajaus hoitajista ja tulijoita ei ole, olen kuitenkin lyhyelläkin ajalla tyhjää parempi.
En tarvitse varsinaiseen elämiseen enempää rahaa, mutta säästöjä olisi kiva toisaalta kerryttää lyhyessä ajassa isompi summa. Raha on vain huono motivaattori minulle niinä synkkinä aamuina. Silloin kun nukuttaisi, omilla lapsilla olisi hirveästi aamutarpeita minua kohtaan ja hoitolapset on huonotuulisia. Niitäkin aamuja aina välillä tulee.
Juuri viikonloppuna ajattelin, etten taas jaksaisi mennä uuteen paikkaan. Se small talk on energiaa vievää ja tyhjän tuntuista. Sitäkin tarvitaan ehdottomasti uusissa paikoissa ja uusiin ihmisiin tutustuttaessa, mutta viikosta ja kuukaudesta toiseen sitä ei enää itse jaksaisi puhua. Tämä "ongelma" poistuisi, kun ottaisin tämän paikan vastaan.
Arkivapaat olisi isoin menetys. Rakastan aamuja kun kaikki lapset on koulussa ja olen tyhjässä talossa. Silloin ehdin tehdä hiljaisuutta vaativia asioita. Kirjoittaa ja kuvata. Nautin niistä suunnattomasti. Olen luovimmillani aamuisin. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja on taas hiljaista, ajatus ei kulje. Mieleen ei tule mitään kirjoitettavaa.
Olen kysynyt mieheni mielipidettä. Hänen mielestään minun pitää tehdä niin kuin minusta tuntuu hyvältä.
Eilen aamulla lähdin töihin puoli seitsemän aikaan. Edellisenä iltana nuorimmaiseni stressasi valmiiksi aamua. Mitä jos herätyskello ei soi. Mitä jos hän ei muistakaan lähteä puoli tuntia ennen koulun alkua. Mitä jos sisarukset ei muista muistuttaa lähdöstä. Mitä jos kuitenkin myöhästyn.
En haluaisi lasteni stressaavan tällaisia asioita vielä, jos ei ole ihan pakko.
Päätös
Päätökseni syntyi eilen illalla iltalenkillä ystävän seurassa. En ota pitkää sijaisuutta vastaan. Tärkeimmät tekijät loppu viimein tähän päätökseen oli hyvissä ja huonoissa puolissa. Miksi sitouttaisin itseni johonkin ja ottaisin kiireen takaisin arkeeni, jos minulla joka tapauksessa riittää töitä ja hyvin todennäköisesti juuri tuossa ryhmässä kaiken lisäksi? En halua olla lasten lomilla töissä ja tätä en voi valita, jos on pitkä työsopimus. Palkkaa saan sen verran kuin teen töitä. Palkka olisi sama joka tapauksessa, olen sitten lyhyellä tai pitkällä sopimuksella töissä. Voin pitää vapaapäivän, jos lapsella on hammaslääkäri tai siksi kun haluan. Se on meidän perheessä iso arkea helpottava asia.
Olen iloinen päätöksen syntymisestä. Päättämättömyys rassaa hermoja. Töitä on minulla niin paljon kun haluan tehdä. Se on hieno asia ja ei mikään itsestäänselvyys.
Ps. Ensi viikolla kun minua taas houkutellaan pidempään työsuhteeseen, palaan tähän oman tekstini pariin muistuttamaan itseäni asian monista puolista ja miten oma ajatuskulku menikään. Ne pikkuseikat, jotka arjessa ei ole pikkuseikkoja, meinaa helposti unohtua töissä ollessa.