En halua vaihtaa vapautta, mutta joskus toivoisin saavani enemmän rahaa jostakin. Aika harvoin, mutta joskus. Itse en kuluta paljon, mulla on lähes ilmaiset harrastukset, mutta muulla perheellä on enemmän tarpeita. Haluaisin toteuttaa ne ihan kaikki. Haluaisin antaa perheelle kaiken mitä he haluavat, mutta mikään määrä rahaa ei varmaan riittäisi siihen. Mitä enemmän saa, sitä enemmän myös "tarvitsee".
Kun lapsi haluaa jotakin uutta, käymme keskustelun asiasta. Miksi hän haluaa sen, tarvitseeko hän sen, mitä se maksaa, voiko sen saada jostakin halvemmalla, onko lapsi valmis laittamaan tai keräämään siihen itse rahaa, milloin hankinta tehdään jos hankintaan päädytään. Hyvää keskustelua rahasta, kuluttamisesta ja työn tekemisen yhtälöstä.
Minulla on enemmän aikaa perheelle, kodille ja harrastuksille, kun en päivittäin ole työssä kiinni. Koen joinakin päivinä ristiriitaa asiasta. En voi kaikkea ostaa mitä haluaisin, mutta sitten pidempinä työpätkinä kaikki perheessä haluaisivat, että olisin vähemmän töissä.
Voisinko saada molemmat? Vapaus ja pikkuisen isommat tulot. Se on minun haaveeni ja tähtäimeni.
Uskon saavani pitää omanlaisen vapauden sijoitetun lapsen muuttaessa meille. Koska vapaus merkitsee minulle sitä, ettei aamulla tarvitse lähteä kotoa töihin tiettyyn kellonaikaan, voin puuhailla omiani kotona lasten ehdoilla, voin päivisin hoitaa kotia ja juoksevia asioita ja nähdä kotona olevia äitiystäviä. Lähteä metsään retkelle kun muut ovat koulussa ja töissä. Näitä uskon voivani edelleen toteuttaa, tosin erilaisella aikataululla.
Tulotasoni ei muutu, mutta säännöllisempi siitä kyllä tulee. Sekin tuo tietynlaista vapautta, se säännöllisyys. Pystyy paremmin suunnittelemaan menojaan.