Vauvakuiskaaja ja kirjoittaja

Mistä haluaisin, että minut muistetaan?

Vietän aika paljon aikaa instagramissa, mutta oon tosi tarkka siitä, ketä seuraan. Jos vähänkin joku alkaa ärsyttämään, lakkaan seuraamasta. Tai joku tuntuu liian teennäiseltä tai jotain muuta, mikä ei vain inspiroi tai tunnu mukavalta, en seuraa.

En myöskään seuraa väkisin tuttuja tai sukulaisia. Jos heidän jutut instagramissa ei kiinnosta, en seuraa. Toki heidän jutut ihan kasvotusten yleensä kiinnostaa, mutta kun eihän ne samat jutut ole molemmissa.

Yksi henkilö kysyy osuvia kysymyksiä usein omissa julkaisuissaan. Sellaisia, jotka herättelee omia ajatuksia yrittäjyydestä, brändistä ja omasta elämästä yleensä.

Nyt hän kysyi monta kysymystä, joista yksi jäi erityisesti mieleen.

Mistä haluaisit että sinut muistetaan?

Äärimmäisen hyvä kysymys, johon vastaaminen ei ole ihan helppoa. 

Omassa mielessä tein jatkokysymyksiä, jotta löytäisin vastauksen varsinaiseen kysymykseen.

Haluanko että minut muistetaan sellaisena, joka teki vain tavallisia arkisia asioita? Sekään ei ole huono juttu ollenkaan, mutta pienen pieni ääni sisälläni sanoo, että haluaisin sen olevan jotain vähän erityisempää.

Haluanko, että minut muistetaan arkuudesta olla oma itseni ja epäröivästä asenteesta? Se tosin ei välttämättä näy kaikille päällepäin.

Tai siitä, että "aina" autan tai sanon kyllä?

Kaikkiin näihin kolmeen omaan jatkokysymykseen vastaukseni on ei. En halua pysyä arkana ja tavallisia asioita tekevänä, mutta auttavaisena ihmisenä. 

Toisten auttaminen on hieno juttu, mutta kun en oikein osaa vetää rajoja ja meinaan väsyä. Ärsyynnyn monesti kun puhelin soi, taas joku haluaa minulta jotain. Vaikka todellisuudessa aina ei tietenkään ole niin.

Olen vain surkea sanomaan ei, jos ei ole selkeää syytä eille.

Mistä siis haluan, että minut muistetaan?

Siitä, että rakastan vauvoja ja taaperoita ja olen hyvä niiden kanssa.

Joku on joskus sanonut minua vauvakuiskaajaksi. Ai että se tuntui hyvältä! Sellaisena haluan minut muistettavan.

Haluaisin, että minut muistettaisiin myös minun kirjoituksista. Siitä, että ne kolahtaa, sytyttää, antaa vertaistukea, naurattaa, itkettää tai huvittaa. Jostain, mikä liikauttaa ihmisen sisällä jotain, edes joskus.

Olen mielestäni hyväsydäminen ja positiivinen ihminen. Ajattelen sanomisissani sitä, etten loukkaisi toista tai pahoittaisi toisen mieltä. Ajattelen lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää ja pyrin näkemään heidän hyvät puolet. En pidä juoruilusta tai huonojen asioiden kaivelusta toisista ihmisistä selän takana. Meissä kaikissa on vikoja ja me kaikki tehdään virheitä. Sitä en ymmärrä miksi joku haluaa usein keskittyä niihin, vaikka yleensä jokaisessa on enemmän hyvää kun huonoa.

Toivon, että tämä on sellainen mikä muistuu ihmisillä mieleen. En puhu pahaa selän takana edes niistä minua loukanneista ihmisistä.

(Toki puran loukkaukset jonkun läheisen kanssa, ettei ne jää vaivaamaan, mutta se on eri asia minusta.)

Siinä kolme suurinta asiaa mistä toivon minun muistettavan.