Viikonloppu tuli ja meni
05.09.2021
Perjantaina tulin töistä kotiin ja lähdettiin koko perhe liikenteeseen. Pysähdyttiin ensin kauppaan ostamaan kahta synttärilahjaa. Nuorimmainen oli menossa serkkunsa kaverisynttäreille, toisiksi nuorin meni samaan taloon muuten vain serkun luokse kylään. Kaksi lasta halusi mennä mun vanhempien luokse. Siellä oli myös minun pari nuorempaa sisarusta.
Tiputimme lapset kahteen eri osoitteeseen ja menimme sitten itse vielä meidän kummipojan synttäreille. Heillä on myös vauva! Onnittelin kummipoikaa ja rakensin hänen kanssa legoauton, minkä me veimme hänelle. Otin vauvan syliin. Ilta menikin mukavasti vauvaa sylitellessä, pojan juttuja kuunnellessa, syöden ja yrittäen vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa. Lapset on maailman parhaita, mutta hiukan kaipailen aikuisten kesken iltaa. Olisi ihana jutella keskeytyksettä, olisi ihana olla hiljaa oikeasti hiljaisuudessa, mutta ystävien seurassa, jos siltä tuntuisi.
Lähdimme myöhään kotiin ja noukimme lapset kyytiin. Yksi meidän lapsista jäi yöksi ja tilalle saimme yhden serkun.
Lauantaina siivosimme pihaa. Ensin ajatus oli viedä vain kaatopaikkakuorma, koska muutaman vuoden odottelun jälkeen meillä on taas koukku autossa ja se on mahdollista. Kuormaa ollaan kerätty peräkärryn lavalle se pari vuotta. Sellaisia puhkiajettuja pyöränraatoja, vanhoja auton ja pyörän renkaita ja pihan perälle edellisiltä asukkailta jääneitä kummallisia kasojen jämiä. Samalla poltettiin puujätettä nuotiossa koko päivä ja siivottiin autotallia ja varastoa. Niihin en olekaan aikaisemmin kohdistanut raivausvimmaani. Nytkin vain pienellä pintaraapaisulla kohdistin. Joku päivä vielä menen ajan kanssa niihin tiloihin. Tosin joudun tekemään sen miehen kanssa yhdessä, koska en tiedä puoliakaan niiden tavaroiden käyttötarkoitusta. Saattaisin heittää tärkeän useamman satasen maksavan "romun" roskiin tietämättäni. Toisaalta meidän siisteys- ja tavaroiden säilytyskäsitys on aika erilainen, etten tiedä mitä siitäkään sitten yhdessä tulee.
Illaksi lämmitin saunan.
Tämä sunnuntaipäivä on sitten mennyt maatessa ja voimia kerätessä. Tai kävimme aamulla koiran kanssa metsässä etsimässä kantarelleja. (Emme löytäneet niitä tänään).
Tarvitsen ihmisten seuraa, mutta sitten tarvitsen tällaisia rötväyspäiviä. Ei kenenkään kanssa puhumista. Paitsi perheen. Hiukan on vielä sellainen puhumaton fiilis, etten tiedä miten huomisen työpäivän jaksaa puhua läpi. Nimittäin kun uuteen paikkaan aina menee, joutuu puhumaan sitä smalltalkkia aika paljon. Ja se vie energiaa. Olen lupautunut ensi viikolla neljäksi päiväksi samaan paikkaan, missä olin tälläkin viikolla. Perustiedot ollaan aikuisten kesken jo vaihdettu, nyt siirrytään puheissa jo seuraavalle tasolle. Mutta edelleen ollaan siellä smalltalkissa. Ja tämä on ehkä mulle se keikkatyön huonoin puoli. En jaksaisi aina puhua itsestä niitä samoja perusjuttuja.
Kaikinpuolin mukava viikonloppu! Ensi viikon mies onkin työmatkalla. Se tietää itselle enemmän läsnäoloa lasten kanssa. Rankempaa viikkoa, koska en voi tehdä iltaisin kun pieniä omia juttuja. En pysty mennä lentopalloon, koska se on lasten nukkumaanmenon kanssa päällekkäin. Se vähän harmittaa, mutta täytyy käydä pyöräilemässä ja tuulettamassa päätä vähän aikaisemmin.
Lettutaikina on ollut tekeytymässä ja nyt lähden niiden paistoon ja kinuskikerman vaahdotukseen.