Yksityisyys somessa
30.12.2021
Mitä on yksityisyys sosiaalisessa mediassa kun puhutaan sijaisvanhemmuudesta?
Yksityisyys on harmaata aluetta ja jokaisen henkilökohtaista kokemusta. Rajat on usein hiuksen hienoja.
Sijaisvanhempia sitoo lakiin kirjattu vaitiolovelvollisuus, toisin kun biologista vanhempaa.
Kävin instagramissa yksityisviestein tästä hyviä keskusteluja monen eri henkilön kanssa. Kiitos niistä!
Tässä kooste niistä keskusteluista, mitä olisi hyvä ottaa huomioon ja miten asioista voi ajatella monella tapaa. Ei ole tässäkään asiassa yhtä oikeaa tapaa toimia.
Tuon asioiden monia puolia esille, mutta vain sinä sijaisvanhempi/vanhempi tiedät tarkkaan mikä teidän tilanteessa on paras ratkaisu.
En siis neuvo tai kritisoi ketään tällä tekstillä!
Eri sijoittavat tahot ohjeistavat eri tavalla. Eri alueilla Suomessa on erilaisia ohjeita yksityisyydestä. Yksittäiset sosiaalityöntekijät ohjeistavat eri tavoin, ovat eri tavoin aktiivisia somessa ja seuraavat somea. Osa on tarkempia kuin toiset.
Joissakin paikoissa ohjeistetaan, että kuvien yhteydessä ei saa olla mitään mainintaa sijaisvanhemmuudesta tai sijoitetusta lapsesta.
Tämä koko asia riippuu siis monista eri tekijöistä. Myös siitä lapsen biologisesta suvusta. Eikä vähiten siitä, miten kukakin meistä kokee yksityisyyden tai turvallisuuden.
Esimerkiksi toiselle oman kuvan julkaisu on helppoa ja arkipäiväistä, toiselle sen julkaiseminen on taas tosi merkittävä yksityisyyden raja, mitä ei halua ylittää.
Ensiksi ehkä ne selkeimmät asiat. Asuinpaikkaa ei lähtökohtaisesti kannata kertoa ja lapsesta ei kannata julkaista tunnistettavia tai kasvokuvia, koska sijoitetun lapsen vanhemmat ovat monet, eivät kaikki, epävakaita tai he saattavat pyörtää kuvien julkaisuluvan milloin vain.
Lapsen asioista ei saa kertoa, vaan ennemminkin omasta fiiliksestä ja kokemuksesta käsin asiaan liittyen. Kuulostaa ympäripyöreältä, mutta jokainen tilanne ja kokemus on niin erilainen, ettei asiaa voi selkeästi sanoa.
Mikä tästä asiasta tekee niin herkän? Ehkä se, että lapsen vanhemmat ja muut läheiset ovat lapselle läheisiä ja tärkeitä, mutta harvemmin sijaisvanhemmalle. Joilloin lapsen läheiset ei ymmärrä niin hyvin sijaisperheen arjen haasteita ja ongelmia.
Saako lapsi näkyä kuvassa edes jalan tai käden verran? Joskus saa ja joskus ei.
Riittääkö se lapsen, perheen ja itsensä suojelemiseksi, ettei ole omalla tunnistettavalla nimellä somessa julkisesti? Ehkä. Jos joku sinut haluaa tosissaan löytää niin kyllä hän sinun asuinpaikkasi löytää vaikka et olisi somessa ollenkaan. Harva kuitenkaan haluaa niin kovasti asian tietää, että jaksaisi nähdä sen vaivan.
Miksi haluan kertoa asiasta, jonka yksityisyys ja vaitiolovelvollisuus on näin hankala, moniulotteinen, tapauskohtainen ja kaikin puolin herkkä?
Koska minusta perhehoitajan ja sijaisvanhemman arkea ja työtä ja sen monia puolia pitäisi tuoda näkyvämmäksi ja tavallisemmaksi asiaksi. Se on tavallista, arkista ja koko ajan yleisempää tässä ajassa.
Ja kaikki tavallinen ja arkinen pitää sisällään myös niitä huonoja puolia ja negatiivisia asioita. Niistäkin pitää tehdä tavallisempaa, jotta voisimme paremmin ymmärtää toisia ja epäkohtiin voitaisiin paremmin puuttua.
Huonot puolet eivät nyt tarkoita lapsen tai hänen läheisten huonoja puolia, vaan perhehoitajan työn haasteita ja huonoja puolia.
Lisäksi somesta saa vertaistukea, mitä ei omilta sukulaisilta ja ystäviltä voi saada. Heillä on kokemusta vain siitä turvallisesta kiintymyssuhteesta omaan lapseen, ei siitä haparoivasta ja epävarmasta kiintymyssuhteesta sijoitettuun lapseen. Vertaistuki, erittäin tärkeä asia itselle ja monelle muulle.
Haluanko mahdollisesti oman puhelimen ja liittymän perhehoitajan asioita varten? Sekin on merkittävä yksityisyyteen liittyvä asia. Osa vanhemmista ei pidä kiinni sovituista soittoajoista. Ja se voi ajan kanssa käydä raskaaksi kun viestejä ja puheluita tulee enemmän kun on sallittua. Pystynkö olla vastaamatta ja pitämään tiukasti kiinni sovitusta?
Instagram- tai fb tilin voi koska tahansa laittaa yksityiseksi, poistaa postauksia, joita ei ehkä myöhemmin halua kenenkään lukevan, vaikka siinä hetkessä ne oli tarpeellisia. Tai tilillä voi estää sijoitetun lapsen sukulaiset ja läheiset. Estämisessä on vain sellainen ongelma, ettei voi koskaan tietää varmaksi kuka minkäkin tilin takana on, kun tilejä voi tehdä millä nimellä ja kuvalla tahansa.
Yksityiseksi laittaminen taas vesittää ajatuksen sijaisperheiden arjen näkyväksi ja tavalliseksi tekemisestä.
Ehkä ainut ohje minkä antaisin kenellekään, on helppo. Keskustele oman sosiaalityöntekijäsi kanssa rajoista, jos se on mahdollista.
Minun kysymykseni omalle sossulleni voisi olla suunnilleen tällainen. Voinko julkaista kuvan, jossa näkyy lapsen jalka ja tekstissä iloita hänen tulonsa meille mahdollistamista asioista? Vai. Voinko julkaista kuvan hänen jalasta ja kertoa iloitsevani siitä pyörälenkistä hänen kanssa? Sijaisvanhemmuus käy ilmi minun tilistä, mutta kannattaako sen käydä ilmi yksittäisestä tekstistä?
Annan toisenkin ohjeen tai ehkä vinkin. Kerro lapsesta tai asiasta vain se, minkä voisit varhaiskasvatuksessa kertoa. Eli lapsesta ei juuri mitään ja omastakin fiiliksestä ja tekemisestä harkiten.
Asian kertomista voi lykätä. Myös sillä voi lisätä yksityisyyttä ja sitä, ettei voi tunnistaa mihin tai keneen asia liittyy.
Haluan sitten joskus tehdä somea tässä asiassa positiivisella meiningillä, mutta ei kuitenkaan liian sliipattua tai aurinkoista kuvaa antaen. Rehellisesti omasta arjesta.
Mitä se sitten mun kohdalla on, sen näyttää aika, koska vasta konkreettisessa arjessa ja tilanteissa minä tiedän mikä meidän kohdalla on paras tapa toimia.