Väsyneenä vaihdan työpaikkaa, eikä se aina kannata.

Kun olen väsynyt työstä, mietin ensimmäisenä työn vaihtamista. Mutta eihän se ole aina oikea ratkaisu, koska ihan varmasti jokaisessa työssä on joku väsyttävä tekijä. Se vaihtamisen tarpeellisuus riippuu siitä, mikä siinä työssä väsyttää. 

Päiväkotityöstä pois vaihtaminen oli oikea ratkaisu, koska se oli mulle aivan liian sosiaalista työtä. Oon introvertti ja uuvuin siitä sosiaalisuudesta ja siihen en voinut tietenkään vaikuttaa. Siellä on pakko olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa lasten ja aikuisten kanssa.

Kirjapidollisissa töissä uuvuin työn yksitoikkoisuuteen. Päivästä ja vuodesta toiseen numeroiden pyörittelyä. Ei mitään luovaa tai näkyvän työn jälkeä tuovaa hyvää fiilistä. Sellainen ei sovi mulle ollenkaan. Lisäksi koin tosi epämiellyttävänä ja ajoittain liian stressaavana olla vastuussa toisten rahoista. Oli oikea ratkaisu vaihtaa niistä hommista pois.

Kaupan alan töissä oon käynyt vaan tyhjentämässä päätä kaikesta muusta. Tehnyt ruumiillista työtä ja saanut siitä samalla huonoa palkkaa. Pidemmän päälle kyllästyisin siihen tosi nopeasti, koska työ toistuu koko ajan samana, eikä siinä ole mitään luovaa. Pään tyhjennyksenä toimii kyllä mulla vallan mainiosti. Ja silloin tällöin tehtynä, hauskaakin hommaa.

Hetki sitten olin tosi väsynyt työn takia, mutta tällä kertaa siihen auttaa aika ja jotkut järjestelyt kotona. Itse työ ei varsinaisesti ole se uuvuttava tekijä, vaan liian vähäiset unet. Pienillä lapsilla ne huonot yöunet on kuitenkin ohimenevää aikaa. 

Millaisesta työstä unelmoin?

Unelmoin sellaisesta työstä, ettei se veisi mun kaikkea aikaa ja voimavaroja ja lisäksi siitä saisi mun mielestä hyvän palkan. Sellainen työ, että voisin aikatauluttaa sitä itse ja saisin tehdä sitä osittain tai kokonaan kotona. Haluaisin kohdata siinä ihmisiä, mutta ei joka päivä, eikä välttämättä edes joka viikko. Työn pitäisi olla mulle merkityksellisen tuntuista. Ja siinä pitäisi olla paljon luovaa kirjoittamista.

Tämä sijaisvanhemmuus on ollut mun unelma"työ" pitkään ja tää työ tuntuu ihanalta, merkitykselliseltä, kamalalta, vaikealta ja helpolta. Tuntuu niin monenlaiselta, etten osaa sitä lyhyesti sanoa. Siitä onkin oma postaus, Tunnetyötä.

Tai tarkemmin se mun unelma oli pitkäaikaisesti sijoitetuista lapsista, mutta tää oon vähän sinne päin, tämä lyhytaikaisesti sijoitettujen kanssa. Edelleen odotan sitä pitkäaikaista, se tuntuu meille paremmalta vaihtoehdolta.

Hetkittäin mulla on tylsää tässä hommassa, mutta monesti silloin mun päässä alkaa ideat kukkimaan. Milloin kirjoittamisesta, milloin kodin remonteista tai kaappien raivauksesta ja näin keväisin puutarhan muutoksista, mitä voisin toteuttaa. Tylsyys on siis tässä tapauksessa hyvä juttu.

Ja onhan tää homma toisaalta aika vapaatakin.

En tiedä onko tämä joskus myöhemmin vielä mun unelmatyö, eikä mun tarvi tietääkään. Ei ehkä yksistään ainakaan ole, mutta yhtenä työnä ja toinen siihen rinnalle, olis varmaan sellainen hyvä yhdistelmä.

Välillä kaipaan älyllistä haastetta, mutta siihenkin voin keksiä ratkaisuja itse ja toteuttaa niitä. Tällä hetkellä kiinnostaisi opiskelu tässä samalla. Olen katsellut syksylle avoimen puolen kursseja, jos vaikka niitä kokeilisi.

Hetken haaveilin kokonaisen vuoden täysipäiväisestä opiskelusta ja olisin kokonaan pois pienten lasten maailmasta. Sekin nimittäin varmasti tekisi mulle hyvää. Mutta ei se ole realistista taloudellisesti. Vaikka kuinka käännän ja väännän meidän talouden numeroita, ja sen kyllä osaan kaiken kirjanpidollisen työn jälkeen, en löydä sieltä lisää tuloja kukkaroon tai tarpeeksi vähemmän menoja, ellen ota lainaa. Lisälainaa taas en halua, jos voin ratkaista rahantarpeen jotenkin muuten. Ja tässä tapauksessa se olisi työn ohessa opiskelu avoimella puolella.

En ole nyt vaihtamassa työtä ainakaan toistaiseksi, vaikka pari viikkoa sitten pahimman väsymyksen ollessa päällä, päätin mielessäni niin. 

Yläasteella haaveilin kotiäitiydestä, mutta ei sellaista voinut sanoa ääneen. Eikä sellaista ammattia ole olemassa, ainakaan sen ikäisille. Mutta nytpä onkin. Olisko nyt aika kahdelle unelmalle töiden suhteen? Toinen tämä kaukainen kotiäitiyshaave ja toinen tuoreempi. Kirjoittamiseen, mediaan ja visuaalisuuteen liittyvä.